Kyllä, olen tätä mieltä, vaikken edes ole ikinä psykiatri Hannu Lauermaa tavannut tai hänen työhönsä tutustunut. Myöskin varoittaisin kaikkia ihmisiä olemaan valppaina. Miksi ottaa riskejä ja mennä hänen hoitoonsa, koska jotain (ihan mitä vain) voi tapahtua? Ei voi tietää.

Näin näppärästi kuitenkin osaa Lauerma minua, hänelle täysin tuntematonta ihmistä kommentoida.

Herra Lauerman pohdinta työstäni pompahti silmilleni eilen (19.5.16) Ilta-Sanomien sivulta 8; Otsikkona ”Hengenvaarallista touhua” ja puolen sivun suuruisessa kuvassa, minä ja Kanerva ”hypnoosissa” Linnanjuhlien jatkoilla vuonna 1 ja 2.

On edesvastuutonta että Ilta- Sanomien toimittaja Heidi Vaalisto, sekä Hannu Lauerma yhteistuumin päättävät tehdä ison jutun lehteen, joka ei millään tavalla liity minuun ja joka sabotoi todella paljon uraani ja mahdollisia uusia asiakkaita ottamasta minuun tulevaisuudessa yhteyttä. Miksi kuvani Kanervan kanssa on liitetty tähän juttuun joka kertoo maallikko hypnotisoinnin vaaroista ja naisesta joka sairastui skitsofreniaan hypnoosin takia?

Miksi minut on liitetty tähän juttuun mukaan?

Vaalisto tai Lauerma eivät kumpikaan minua tunne, eivät ole minua tavanneet tai saatikka nähneet millaisia esitykseni ovat. Esitykseni ovat viihdyttäviä ja interraktiivisia. Kohtelen aina jokaista yleisöä ja avustajaani lavalla lämmöllä, sekä kunnioituksella. Kukaan ei ole myöskään joutunut IKINÄ tilanteeseen jossa olisin pakottanut henkilön tekemään lavalla jotain vastoin tahtoaan.

Vaikken olekaan vanha parrakas mies, voi minulla silti olla älliä päässä, että ymmärrän missä kulkee hyvän tai huonon maun rajat.

”Se on yhtä hauskaa kuin injektioneulalla pistäminen vastoin kohdehenkilön tahtoa”, kertoo Lauerma.

Jos Lauerma on yhtään perillä hypnoosista, hänen tulisi myös tietää että hypnoosiin ei voi ketään pakottaa tai ketään ei voi hypnotisoida vastoin tahtoaan. Se on täysi mahdottomuus! Ja edes minä en ole niin hyvä taikuri että siihen pystyisin.

Esityksissäni nähdään paljon taikuutta monessa eri muodossa; On visuaalista taikuutta, mentalismia, sekä hivenen myös hypnoosia. Hypnoosi suoritetaan aina hyvässä yhteisymmärryksessä hypnotisoitavan kanssa, huipentuen henkilön mahdottomaan kehon asentoon kahden tuolin varassa. Kokonaisuuden kruunaa kaunis sello musiikki. Kyseessä on siis taiteellinen kokonaisuus.

Kymmenen vuoden aikana, ei kukaan testi-henkilö tai yleisö ole minulle tästä kyseisestä tempusta valittanut tai kokenut sitä epämiellyttäväksi. Päinvastoin, temppu kerää paljon katseita, sekä mielenkiintoisia keskusteluja. Myös lääkäreiden ja alanammattilaisten keskuudessa. Erityisesti mieltäni lämmitti alan huippujen/ johtajien  kommentit (nimiä mainitsematta), kuinka huolella ja rautaisella ammattitaidolla hoidan hypnoosin ja hypnotisoitavan. Toisin sanoen tilanne on aina hallussa.

Minun tehtäväni taikurina on kokeilla rikkoa rajoja ja luoda yleisölle uusia taikamaisia elämyksiä, eikä nostella vain niitä pupuja hatusta.

Nyt haastankin Lauerman sekä toimittaja Vaaliston tutustumaan työhöni hieman paremmin, ennenkuin läiskäisette kohtuuttomia juttuja ja kuvia minusta lehtiin. Minulla ei ole osaa eikä arpaa tämän jutun kanssa! Tällaiset jutut voivat olla todella vahingoittavia uraani kohtaan.  Olkaa ystävällisiä ja tulkaa katsomaan esitystäni joku kerta, jotta olisitte paremmin perillä asioistani.

Anteeksipyyntö olisi tietysti toivottavaa, mutta mentalistina arvaan ettei sitä tule tapahtumaan.

Kiitos & ripaus taikuutta;

Noora Karma

Pidän kirjoittamisesta paljon, mutta syystä tai toisesta en ole blogiani useasti viimeaikoina päivitellyt.
Suurin syy siihen on se, ettei kiireisten töiden ja kahden pienen lapsen yksinhuoltajuus anna siihen paljoakaan aikaa, saatikka että energiaa päivän päätteeksi edes olisi.
Mutta toinen suuri syy on se, että joka kerran kun kirjoitan, se päätyy johonkin lehteen. Otsikko on aina harhaan johtava, todella mehevä ja skandaalin hakuinen. Kun jutun sitten lukee, ei tekstin kanssa ole mitään tekemistä sen kanssa mitä itse klikkihuoratussa otsikossa kerrotaan.
Eniten ehkä ärsyttää se, että juttua kommentoi sivistymättömät nutipäät, jotka ovat katkeria omaan eloonsa ja tarpeettomuuteensa. Kellä muuten olisi oikeasti aikaa moiseen arvosteluun?

Olen aina ajatellut, että julkisuuden henkilönä on käyttäydyttävä esimerkillisesti ja antaa hyvä positiivinen kuva varsinkin nuoremmille seuraajille, sekä tietysti olen halunnut tehdä sen myös omille lapsilleni.
Mutta aina ei jaksa olla hiljaa, joten on taas aika avata oma sanainen arkkuni ja sanoa pari valittua sanaa.

Esiintyvän taiteilijan rooliin kuuluu luonnollisesti olla esillä ja julkisuudessa.
Minulla on hyvä suhde toimittajiin, he tekevät työtään ja minä omaani, eli vastaan heille kysymyksiin eri asioiden tiimoilta. Isommissa lehtijutuissa toimimme toimittajan kanssa yhteistyössä ja jutut tarkistetaan puolin toisin ja kaikki ovat tyytyväisiä. Poikkeuksiakin tietenkin on ollut. Kuitenkaan jutun tarkistus ei turvaa sinulle oikeudenmukaista otsikkoa, sillä valehtelematta, 90% otsikoista on täyttä shittiä.

Normaali esimerkkinä mainittakoon erään kannen lööppi, jossa julistetaan dramaattisesti että “Paloin loppuun- Nooran rankka tilitys”! jne.  No ei pidä paikkaansa. Jutussa käsiteltiin lähinnä työjuttuja niinkuin olimme sopineet, mutta otsikko olikin sitten aivan muuta. Loppuun palaminen on uskoakseni hyvinkin eri asia kuin se, että äitiys joskus väsyttää?
Isäni kiteyttikin asian hyvin tokaisemalla joulupöydässä;
“ Ai paloit loppuun vai, milloin?”. Niinpä. Onneksi perheeni ei kuulu näihin nutipäihin jotka uskovat kaiken lukemansa.
Pienemmät jutut ja maininnat olemassaolostani julkaistaan tietenkin tarkistamattomina ja usein ympäripyöreitä vastauksia raflataan myyvimmiksi ja mukaan liitetään joskus joku sopimatonkin kuva.
En pidä siitä että toimittaja inttää jotain vanhaa juttua, kalastelee vastauksia ja lausuu omia johtopäätöksiään ympäripyöreistä vastauksistani. Joskus en halua vastata kysymykseen, mutta ongelma on se, että jos en halua vastata ja haluan puhua jostain aivan muusta, niin silti auta armias, joka helvetin kerta on otsikko ja juttu juuri siitä mistä en halunnut puhua!

Minulta jaksetaan kysyä joka kerta miehistä ja uusista suhteistani, mutta valitettavasti minulla ei ole siihen ikinä paljonkaan sanottavaa. Kohtelias toki haluan olla ja yrittää vastata asiallisesti uteluihin. Kenen kanssa olen pyörinyt, pyörin nyt (jos pyörin), tai kenen kanssa tulen pyörimään, ei oikeasti kuulu kenellekään! Myöskään juttujen kirjoittelu toimittajan omasta päästään ei ole reilua minua, perhettäni tai jutun toista osapuolta kohtaan. Toimittajat todellakin luulevat että juttu jää siihen, mutta kun se ei valitettavasti jää ja näistä toisarvoisista jutuista on syntynyt monenmoista murhetta asianomaisten keskuudessa.
Joten hajaantukaa tämän asian tiimoilta. Ilmoitan sitten kun on jotain ilmoitettavaa!

Eilen olin mukana hyväntekeväisyys tapahtumassa, jossa lahjoitettiin lenkkareita Tansaniaan. Olen ollut mukana monessa hyväntekeväisyys tempauksessa, esiintymässä World vision juhlissa, opettamassa kirkon uusimaan avulle, olen Unicef lahjoittaja ja minulla on kummilapsi Ugandassa. Asia on minulle tärkeä, ja varsinkin maailman lasten onnellisuus ja hyvä tulevaisuus on minulle sydämen asia.
Haluaisin siis että minulta kysyttäisiin joskus tästä asiasta, oikeasti tärkeistä asioista joihin kenties jopa julkisuuden henkilönä pystyisin vaikuttamaan! Mutta ei, ei yksikään toimittaja tässä tilaisuudessa kysynyt minulta mielipidettä tästä asiasta, vaan kaikesta muusta, kuten miehistä ja Blaa Blaa Blaaaaaah!

Juon aamukahvia ja iPadiä selaillessa huomaan Iltalehden luetuimmaksi jutuksi sen että olen suostunut alastonkuvauksiin, vieressä kuva jossa pidän sylissäni tytärtäni, Mielestäni ei hyvä yhdistelmä. Myöhemmin luen juttua Iltasanomista jossa puhutaan minun ja Hjalliksen suhteesta. Kiva! Juuri siitä aiheesta mistä en halunnut toimittajan kanssa puhua mitään.
Mutta näillä mennään ja nutipäät vaan kommentoi…

Nakukuvista sen verran että “Alaston Totuus” on Marika Kiviharjun muutaman viikon päästä ilmestyvä kirja.
Mietin osallistumistani pitkään, mutta kuultuani ketä muita on lähdössä mukaan ja lupaus siitä että kuvista tulee siveellisiä ja taiteellisia, että eikä niitä julkaistaisi kirjan ulkopuolella, en nähnyt mitään syytä miksen lähtisi mukaan.
Kuvista tulee myös hieno muisto itselleni; Niitä voi sitten vanhoilla päivillä ihailla ja ajatella kuinka sitä oli joskus hemaiseva. ( Ja ihan ilman monen desin täytteitä tisseissä tai täydellistä kyykkypyllyä).
On kenties aika ronskia lähteä mukaan alastonkuviin, mutta minun mielestäni on paljon tyylikkäämpää esiintyä taidekirjassa ilman rihmankiertämää, kuin keikistelemällä tosi-tv sarjoissa bikineissä tai ottamalla itsestään sali- belfie- kuvia jatkuvalla syötöllä.
Olen menestynyt ammatissani siitä syystä että en ole pili-pali-puupää, vaan määrätietoisesti tehnyt töitä ja ehdottomasti aina pitänyt oman linjani siitä mikä on ollut ammatillisesti ( ja äitinä) tarpeellista tai aiheellista.
Sen vuoksi minun valintani oli lahjakkaan kuvaajan ottamat taidekuvat taidekirjaan. Jos joku muu näkee kirjan pornona tms. Näen myös itse tämän kaltaisen ihmisen niljakkaana ja pierunhaisevana mulkvistina, jolla ei ole mitään hajua kulttuurista, taiteesta tai omasta itsestään. Kauneus on katsojan silmissä ja niin on taide kuin alastomuuskin.
Kirjaan osallistuminen oli oodi suuremmoiselle itselleni, itsevarmalle aikuiselle naiselle, joka uskaltaa, rakastaa ja kunnioittaa itseään kaikkineen virheineen ja ryppyineen, ja on ylpeä tuoda se julki. Ja se jos mikä EI OLE SKANDAALI.

Tässä esimaistijainen esteettisistä kuvista:

Vuosi 2014 ja huhhah hei, rommia tai ei, mutta perässä pysyin. Mikä vuosi, mikä buugi!

Itseasiassa, edellinen vuosi 2013 oli ollut ns. työntäyteläisempi kaikilta osin; Ura suuressa nosteessa, suunnittelimme & kuvasimme tulevaa tv- sarjaani maikkarille, samaan aikaan Tanssii tähtien kanssa karkelointia, tuhat lehti/ radio/ tv haastattelua, pienet lapsukaiset kotona ja ärsyttävät suhdekoukerot siihen päälle.

Kun 2014 sitten vihdoinkin saapui, oli se melkein helpotus; Nyt olisi aika nauttia kovan työn hedelmistä, ja niin tein! Ja voi pojat kuinka itseeni keskityinkin, itsekkään ihanasti, omilla ja lasteni ehdoilla!

Vuosi 2014 pyörähti käyntiin tietenkin työn merkeissä. Sain kunnian esiintyä Senaatin torilla suorassa uudenvuoden TV- lähetyksessä & taioin torin valkoiseksi (vaikka suurin osa konfettisateesta lensikin tuulen ansiosta päin naamaani, eikä mustan torin ylle. Mutta olen taikuri, en meteorologi ☺ . Jokatapauksessa jengi tykkäsi, kaupunginjohtaja Jussi Paju oli ihmeissään numerotempustani ja elämä jatkui seuraavalla sekunnilla seuraavaan vuoteen ja kohti suurempia seikkailuja.

Seuraavaksi olikin aika ruveta mainostamaan pian alkavaa MTV3– sarjaani!
Mentalisti Noora Karma alkaisi heti suositun Putouksen jälkeen, parhaaseen katselu aikaan lauantaisin klo 20, joten paineet olisivat ehkä pitäneet olla kovat, mutta olin kuitenkin niin keltanokka etten osannut paljoakaan asiasta huolestua. Minulle oli tarjottu omaa nimeäni kantavaa prime-time TV- sarjaa. Thank you very much! Olihan se ihan helvetin hieno juttu! Joten pistin hihat heilumaan!

Ohjelman suunnittelu ja kuvaus oli ollut pitkä prosessi. Mukaan olimme saaneet mahtavia taikuus- konsultteja ympäri maailmaa; Banachek, Marc Paul, Ian Rowland, sekä tietenkin suomen oma poika, mentalisti Pete Poskiparta. Olin kuitenkin jossain määrin surullinen, sillä olin menettänyt samoihin aikoihin oman henkilökohtaisen mentorini, lasteni isän ja partnerini Alfonso Rioksen. Hän oli ollut tukipilarini kaikkien näiden vuosien ajan. Vanhasta tottumuksesta luulin tarvitsevani häntä aivan kaikkeen, aivan kuin en olisi enää osannut tehdä mitään itse, olin hänestä riippuvainen ja elänyt asiat aina ikäänkuin hänen kanssaan tai hänen kauttansa.

Mutta mutta mutta…. Mikä ei tapa, vahvistaa! Ja Avot, kun ensimmäinen kuvauspäivä koitti, olin liekeissä! Osasinkin! Yksin! Yes!
Solmin monta ihanaa tuttavuutta ja ystävyyssuhdetta kuvaus prosessin aikana, ja opin itsestäni todella paljon. Löysin itseni. Noora was back!

Ohjelma menestyi hyvin ja
Lottonumeroidenkin ennustus melkein, rivillä 6 oikein + l lisänumero. ☺

Olin tyytyväinen! Monet asiat prosessin aikana, näin jälkeen päin ajateltuna, olisin tehnyt toisin, mutta tärkeintä oli kuitenkin mennä eteenpäin ja löytää luottamus itseeni ja itse tekemiseen! Lehdistö oli myös kiitollinen, päivittelyjä oli kyllä riittänyt yllinkyllin.

Itse olin jo onneksi tajunnut sen tosiasian, että antaa rakastajien rakastaa ja vihaajien vihata, vai miten se nyt meni.. Mutta tiesin ehdottomasti kenen puolelta haluaisin itseni tulevaisuudessa löytää. The End.

Sarja loppui toukokuussa ja media hässäkkä alkoi rauhoittua. Kiertue oli ohi, ja varsinkin pikkulikat & pojat innoissaan! Nimmari jonot keikan jälkeen olivat parin tunnin mittaisia. Olin tehnyt taikuudesta jälleen muodikasta ja tartuttanut taikuuden voiman meidän tulevaisuuteen, pikkuihmisiin, jotka sykkivät taikuutta, unelmia ja janoa kaikelle sille mikä usealta meiltä aikuiselta puuttuu, eli usko ihmeisiin ☺ Tajusin että olin tehnyt jotain oikein!

Sitten tuli kesä, polttavana juuri niinkuin sen tilasin. Mökkeilyä, lasten kanssa rennosti. Mertakin uhkasin uudella SUP- laudallani. Rentouttava harrastus kaiken kaikkiaan ☺

Jottei lomailu kuitenkaan kävisi liian leppoisaksi, tein muutaman keikan heinäkuussa. Kävin esiintymässä Kouvolan Taikapäivillä, sekä Helsinki Pop Showssa, joka järjestettiin Olympia Stadionilla 9.7.
Pääsin esiintymään itse herra Robinin kanssa. Pähkinänkuoressa , Robin nousi ylös ilmaan, hävisi kuin pieru saharaan ja samalla ilmestyikin toiselta puolelta stadikkaa ylhäältä nosturista! Sairaan hyvä temppu! Kiitos! Tee ite perässä ( ja vielä ilman kenraalia).
Olin iloinen että lehdet hekumoi, mutta ainahan ne hekumoi kun olen puikoissa ;)
Oli aivan mahtavaa tavata Robin, todellinen nuori lahjakkuus, sekä muita esiintyjiä mm. Michael Monroe & Duudsonit. Tapahtumasta jäi kyllä ihanat muistot!

Toinen sydäntä lähellä oleva kesä tapahtuma oli Taikalinna, Savonlinnan Olavinlinnassa järjestetty taikamainen ilta, johon järjestin esiintyjät ja ohjelman jo toista vuotta peräkkäin. Jälleen linnan muurit vapisivat maagisten esiintyjien voimasta ja lippuja myytiin n.1500. Oli iso stage. Koti. Savonlinna.. Nuoruus. Kaverit. Muistot. Mahtava fiilis.

Kesä meni tiiviisti myös urheilun merkeissä. Kesän alussa kävin rääkkäämässä itseäni Lapland Boot Campillä, jonka jälkeen päätin jatkaa orastavaa “urheilija- uraani” ja hyppäsin mukaan Elixir– urheiluohjelmaa.

Ensimmäinen kuvauspaikkamme oli Ahvenanmaa! Aivan ihana reissu, lapset mukana, Maarianhaminan paras sviitti käytössä & ihana tuotantotiimi, sekä YouTube sankari ja jalkapallo maalivahti Lassi Hurskainen & nyrkkeilyn raskas- sarjalainen Robert Helenius, joka antoi meille molemmille sitten lopulta turpiin.

No ei sentäs, vaan sellaiset treenikyydit, että siinä kalpeni jopa itse mentalistikin. Huh! Robertin treenileiri oli rankka ja sen huipennuksena oli mikäs muukaan kuin nyrkkeilyottelu tätä pohjolan painajaista vastaan. Se oli… Painajainen! Olin ihan puhki 2 minuutin jälkeen. Mutta, nielin tappioni kunnialla, kaikessahan ei aina voi voittaa.

Elixir kuvaukset jatkuivat koko syksyn. Pääsin kokeilemaan eri lajeja ympäriämpäri ja tutustuin liutaan, jälleen mahtavia ihmisiä. Osana ohjelmaa pääsin mukaan myös ns. Elämänmuutos kokeiluun Terveysklinikka Pisaran kautta ja aivan yllättäen tästä kehkeytykin elämäni kannalta yksi suurimmista ja mullistavammista kokemuksista terveyteni kannalta. Minkä elämänmuutoksen heidän kauttaan koin oli niin uskomattoman käänteentekevä elämässäni, että se onkin aivan oma tarinansa, ja ansaitsee oman bloginsa, joten ei siitä sen enempää tässä jaksossa ☺

Elixir on ollut ehdottomasti minulle hyväksi. Pidän hyvän mielen ohjelmista. Olen ollut aina hyvin varovainen mihin ryhdyn, tai mihin ohjelmiin otan osaa; Esim. Big Brother, Martina & Hengenpelastajat, tai vuosi ilman viinaa olivat ehdoton ei! Ei sovi imagooni, enkä halua keikistellä bikineissä rannalla. Se on tiukka ei. Mutta parin luovutuksen tein ja ne olivat; Meidän perheen tähdet (ihana muisto pojalleni), sekä Kaksi julkkista ja häät (Pääsin suunnittelemaan häät vanhan idolini Neumannin kanssa. En pyörtynyt, en päässyt reppuselkään, mutta hauskaa oli!

Muuten tämä mentalistinen syksy meni mites muutenkaan kuin keikkaillessa. Pikkujoulu aika piti kiireisenä ja huomasin että ensimmäistä kertaa minut oli buukaattu läpi syksyn Dinner & Show esityksiin. Esiinnyin paljon mm. Virgin Oilissa, Pressassa & Kaksi Kanaa ravintolassa. Palaute oli hyvää! Mukanani esiintymässä oli aina mahdollisuuden tullessa, rakas ystäväni, kaunis & lahjakas sellisti Helena Plathan. Yhdessä olemme tämän vuoden aikana kehittäneet showta koko ajan parempaan suuntaan ja loppua ei näy. Kuulette vielä! Musiikki ja magic on se minun juttu.

Ilokseni luin pari viikkoa sittten Hesarista, että tämän hetken suosituimmat esiintyjät ovat edelleen Stand Up- koomikot, Dragshowt, sekä Mentalisti Noora Karma.

Jes!! Mainitsivat minun nimeni, ainoana. Eli sillä mennään etiäpäin, kohti uusia seikkailuja ja seuraavaa vuotta.

Nyt vuosi on melkein lopuillaan ja on jotenkin ihanan rauhallinen olo. Pelini tämän maailmankaikkeuden kanssa on alkanut rulettamaan hirmu kivasti ja uskon sen jatkuvan. Sillä uskon itseeni, uskon ja tiedän että olen hyvä tyyppi. Tiedän totuuden omista tekemisistäni ja siitä että en tähän ihan ilman syytä & ilmaisiksi tupsahtanut kaikkien arvioitavaksi. Olen sairaan hyvä ja mukava ja lahjakas ja ansaitsen olla juuri näin. Varsinkin henkisesti olen lahjakas. Lapseni ovat onnellisia ja olen sairaan hyvä äiti. Onnellisuuteni kukkii eteenpäin & poikii vaan lisää, ja voi elämän kevät kun tämä talvi tästä häviää hevonhelkkariin (olen trooppinen ihminen), niin uudet projektit ovat jo hurjassa nousussa, vaiheessa, vähän ehkä irti lapasesta, mopo lähtenyt käsistä, mutta miksei!? Olen jo rockannut Senaatintorin, Stadikan, oman tv-sarjan, rockasin myös super- äitinä & ties mitä, joten nyt oikeutetusti seuraavia juttuja kohti! Unelmoin suuria, ja kaiken minkä olen aina unelmoinut, olen myös toteuttanut.

Tämä oli minun vuoteni, kiitollinen kaikesta ja kiitollinen tulevasta. Koska vain sillä on väliä. Kiitos.

Toivotan myös sinulle ihana ystäväni, joka jaksoit lukea tämän loppuun, oikein ihanaa uutta vuotta ja mahdollisuutta tehdä unelmistasi totta. Muista myös kehua itseäsi koska olet sen ansainnut!

Tee mitä teet, mutta muista;  Make it magical!

 Rakastan <3                

www.noorakarma.fi