Ilkka Lipsanen, Danny, syntyi tunnettuun varakkaaseen kauppiassukuun ja hänen elämänsä ensivuodet kuluivat suuren suvun suojeluksessa Porissa. Vanhempien avioeron myötä tuli muutto Helsinkiin ja vaatimattomampaan elämään. Taakse jäivät ystävät, isä, sukulaiset.. Pojalle syntyi vahva halu näyttää, että hän pärjää elämässä - kaikesta huolimatta.

Tutustu Dannyn suvun värikkääseen ja monipuoliseen historiaan tällä sivulla!



Dannyn isoisä


Kauppaneuvos August Lipsanen avioitui Impi os. Huidan kanssa. Oikeanpuoleisessa kuvassa ovat August ja Ilkka; Kauppaneuvos ja tuleva Musiikkineuvos Vanha-lahden kartanon pihalla.


Dannyn isoäiti

Impi Lipsanen jouluna 1954.

Dannyn isoisä | Syntyi 5.12.1888, kuoli 28.5.1954

Seikkailija ja sankari

Algoth syntyi Viipurissa 5.12.1888, jossa hänen isänsä Iivar Niska oli merenkulkukoulun rehtori. Algothin perhe muutti Helsinkiin vuonna 1904, jossa Algoth suoritti koulunkäyntinsä Nya Svenska Läroverketíssä.



Vuonna 1915 hän solmi avioliiton kapellimestari Hans Aufrichtigin tyttären, Magdan kanssa.

Algoth Niska osallistui vuonna 1918 Helsingin valloitukseen ja osoitti tällöin harvinaislaatuista rohkeutta. Kieltolain aikana hän joutui salakuljettajien pariin hankkien tällä alalla nimelleen omalaatuisen maineen monine melkein uskomattomine seikkailuineen. Hän tuli tunnetuksi toimistaan suurseikkailijana, salakuljettajien kuninkaana.

Talvi- ja Jatkosodan aikana Algothille annettiin erikoisia "seikkailutehtäviä". Hän toimi Suomen virallisena vakoojana eli valtion tiedustelutehtävissä rajojemme ulkopuolella. Vuonna 1938 hänestä tuli "Suomen Schindler" Saksassa pelastamalla yli 150 juutalaista varmalta kuolemalta Toisen maailmansodan aikana.
Hänen onnistumisestaan kertoo, että Gestapo oli etsintäkuuluttanut hänet koko Euroopan alueella.

Algothia pidettiin yleisesti oman aikakautensa elämän sankarina ja monipuolisena hurjapäänä. Vuonna 1912 Algoth osallistui Suomen jalkapallomaajoukkueeseen laitahyökkääjänä ja teki tuolloin ratkaisevan maalin. Hän oli aikanaan eräs parhaimmista jalkapalloilijoistamme ja puhui lajin tärkeyden puolesta. Vuonna 1912 Suomen maajoukkue ylsi kaikkien aikojen parhaaseen tulokseen Olympiakisoissa, neljänteen sijaan.

Algothilla eli Agilla oli ystäviä kaikista yhteiskuntaluokista. Kerrotaan, että hän eräänä päivänä kieltolain aikana kävellessään Esplanadilla Helsingissä, näki toisella puolen katua kaupunginjohtajan, ystävänsä Eric von Frenckelin, jolle Algoth kovaan ääneen huusi: "Erik, jag har din sprit !". Erik heilautti vastaukseksi kättään ja hymyili. Molemmat jatkoivat matkaansa.

Elettyään värikkään ja mielenkiintoisen elämän, Algoth sairastui pahoin lokakuussa 1953, jolloin hän joutui sairaalaan ja leikkaukseen. 8.5.1954 Presidentin puoliso Alli Paasikivi lähetti Algothille kukkalähetyksen Kivelän sairaalaan, jossa hän oli ollut potilaana jo yli 7 kuukautta. Lähetyksessä oli tervehdys, jossa luki:

Algoth, muistellen entisiä vanhempiesi kodissa vietettyjä vuosia
Lähetän sinulle sydämelliset terveiseni.
Alli Paasikivi
p.s. Kiitos minulle lähettämäsi kirjasta.

Tähän kirjeeseen Algoth ei enää itse pystynyt vastaamaan, joten vastauksen laati hänen tyttärensä, Magda:

Arvoisa rouva Paasikivi!
Koska isäni, Algoth Niskan sairaus, joka on kestänyt lokakuun 19. päivästä saakka, on täydellisesti vienyt hänen puhe- ja kirjoituskykynsä, haluan minä, hänen tyttärensä, esittää lämpimät kiitokset Teidän suurenmoisesta huomaavaisuudestanne.
Ruusut olivat ihania ja loistivat kuin keltainen aurinko isän pöydällä ja näin hänen katseestaan kuinka kiitollinen ja onnellinen hän oli.
Jokainen ystävällinen huomaavaisuus auttaa häntä hetkeksi unohtamaan valtavat tuskansa ja vie hänen ajatuksensa muihin aikoihin, jolloin hän vielä terveenä ja iloisena sai liikkua meidän terveiden ihmisten joukossa.
Olen Teille, rouva Paasikivi, äärettömän kiitollinen siitä, että hän ystävällisen huomaavaisuutenne johdosta jälleen ajatuksissaan saa liikkua hänelle rakkaassa piirissä.
Lämpimin kiitoksin ja terveisin isältäni
Teidän
Magda Regnell

Algoth kuoli 28.5.1954 Helsingissä Kivelän sairaalassa 65 vuoden iässä.

Algot Niskan isän merikoulu

Koulun rehtorina toimi vuosina 1902-1904 merikapteeni Ivar Niska. Hänellä oli viisi lasta, joista historiaan on jäänyt seikkailija Algot Niska. Isän kuoltua vuonna 1904 leski ja lapset muuttivat Helsinkiin. Nuorukaisena Agi pelasi jalkapalloa ja voitti vuonna 1908 ensimmäisen jalkapalloilun Suomen mestaruuden Unitaksen riveissä. Agi pelasi myös Suomen joukkueessa vuoden 1912 olympialaisissa, ja teki Italiaa vastaan maalinkin.



Myöhemmin kieltolain aikana Algot Niska pääsi perehtymään nopeisiin moottoriveneisiin ja yöllisiin seikkailuihin tullimiesten kanssa. Salakuljetushommat jatkuivat kieltolain jälkeenkin. Vuonna 1938 Agi ryhtyi pelastamaan juutalaisia natsien kynsistä Saksassa. Hänen kerrotaan järjestäneen passit ja pelastaneen 150 pakolaista. Merikoulun rehtorin vilkas poika on ehkä saattanut tutustua suunnistuksen alkeisiin merikoulun katolla olevassa tornissa. Historiaan Algot Niska on myös jäänyt siksi, että hän on musiikkineuvos Ilkka Lipsasen, eli Dannyn äidin isä.

Juutalaisten edusmiehen puhe Algoth Niskan hautajaisissa 1.6.1954

En tullut tänne paikallisen juutalaisseurakunnan lähettämänä, enkä siis edusta seurakuntaa. Tulin tähän muistotilaisuuteen muutamien heimolaisten kera osoittamaan syvää kiitollisuuttamme vainajalle, kapteeni Algoth Niskalle siitä ihmisystävällisestä työstä, jota hän suoritti Saksassa pelastaessaan Gestapon kynsistä yli 150 juutalaista.



Hänen kirjansa, Yli vihreän rajan, ei ole ainoastaan vainajan ihmisyyden jäävitön todistus, vaan se on samalla historiallinen asiakirja, joka tulee säilymään juutalaiskansan aikakirjoissa. Se tulee säilymään niiden lukuisien muiden muistelmakirjojen joukossa, joissa jälkipolville kerrotaan ihmiskunnan historian suurimmasta draamasta.

Täten tulee myös kapteeni Algoth Niskan humaaninen ja rohkea työ sekä hyvä, kiitollinen muisto hänestä säilymään juutalaismaailmassa ja juutalaiset tulevat muistamaan häntä kiitollisuudella ja rakkaudella.
Laskiessani nämä kukat hänen tomunsa peitteeksi teen sen kiitollisin mielin ja veljellisin tuntein. Hänen kirjansa tulee lähetetyksi Israeliin, Jerusalemin yliopiston kirjastoon, jossa se löytää kunniapaikan toisten samanlaisten historiallisten teosten joukossa.

Ja kun kerran julkaistaan luettelo eri maiden juutalaisten pelastajista, ihmisten salakuljettajista, tulee kapteeni Algoth Niska edustamaan siinä arvokkaalla tavalla Suomea ja sen kansaa.

Dannyn puhe "Sankari vai konna?" -näyttelyn avajaisissa Turun Linnassa 29.6.2006

Arvoisat kuulijat,
jotkut henkilöt esittäytyvät luonnostaan toisille SANKAREINA toisille taas KONNINA, riippuen katsontakannasta.

Tietosanakirja määrittelee sanat seuraavasti.

Sankari:
On urhea, rohkea henkilö. Urotöitä tekevä, esimerkiksi Isänmaansa puolesta taisteleva soturi. Sankari on ihannoitu ihminen, jota seuraa sankarityöstä kertovat tarinat ja sankaruuden kirkastamat mainetyöt.

Konna-sanaan liittyy puolestaan seuraavanlaisia määritelmiä:
Roisto, heittiö, lurjus, kelmi, vintiö ja varas. Konna tekee kepposia ja konnan konnamaisia tekoja.
Tässä Maakuntamuseon kokoamassa näyttelyssä saamme tutustua aiheeseen lähemmin.Henkilökohtaisesti sain tehtäväkseni, tässä yhteydessä selventää, Äitini Isän, suurseikkailija ja pirtukuningas Algoth Niskan taustaa.

Algothia kutsuttiin yleisesti Agiksi, salakuljettajien kuninkaaksi ja seikkailevaksi hurjapääksi. Minun nuoruudessani monilla pikkupojilla ja myöhemmin nuorukaisilla oli omat seikkailusankarinsa. Heihin tutustuttiin kirjoissa, sarjakuvalehdissä tai elokuvissa.

Agi oli meille seikkailusankari omasta takaa, rohkaiseva roolimalli siitä, ettei se pelaa joka pelkää. Rohkeus ja uskallus oli, sanojensa mukaan, miehen mitta.

Algoth totesi:
"Koko elämäni olen etsinyt seikkailuja ja aina kun haistan jotain jännittävää olen valmis suinpäin syöksymään kohtaloihin, jotka ovat saattaneet aiheuttaa minulle kiperiäkin tilanteita."

Tapasin Algothin ollessani viisi vuotias. Agi tuli tapaamaan meitä kotiimme Poriin.

Olimme veljeni kanssa silloin hyvin pieniä, mutta ensimmäiset utuiset muistikuvat olivat hänestä hyvin lämpimiä. Muistan, että saimme tavatessamme Agilta aina paljon lahjoja. Se oli sodan jälkeisenä aikana harvinaista.
Kun muutimme Porista Helsinkiin 1952, tuli Agi useita kertoja käymään kodissamme. Siltä ajalta jäi mieleen, että hän oli aina hyvin tyylikkäästi pukeutunut, ryhdikäs ja komea mies. Hän piti erikoisesti Äitini laittamista ruuista, kuten risotosta. Siinä oli yksi syy hänen toistuviin vierailuihinsa.

Vuonna 1954 Agi joutui sairaalaan.

Hän makasi aivoleikkauksen jälkeen pää isossa, turbaania muistuttavassa paketissa. Hän ei pystynyt silloin enää puhumaan, mutta näytti äidilleni käsimerkillä, eri viestejä kuten, että halusi määrättyä tupakkaa. Tällaisella merkillä hän pyysi saada Klub 77 savukkeita. Kesti monta käyntikertaa sairaalassa, ennenkuin ratkaisimme sen, mitä Agi tarkoitti.

Agi kuoli aivoleikkauksen jälkeen 28.5-54, jolloin olin 11 vuotias. Alli Paasikiven lähettämä kukkalähetys lievensi suruamme.

Myöhemmin ahmin tietysti Agin itsensä kirjoittamat, julkaistut kirjat:
Seikkailuni - Mina äventyr sekä Yli vihreän rajan - Över gröna gränser. Sekä USA:ssa vuonna 1995 julkaistu Over green borders.

Lisäksi luin toistaiseksi julkaisemattoman kirjan käsikirjoituksen, joka on minulla edelleen kotona kirjahyllyssäni.
Agi oli suurseikkailija ja elämän sankari, monipuolisesti lahjakas hurjapää.

Hän oli fyysisesti vahva, iso kokoinen, komea ja nopeaälyinen ja menestyi kaikessa mihin ryhtyi.
Tuskin monikaan tietää hänen olleen jalkapallosankari, joka osallistui Tukholman olympialaisiin, Suomen maajoukkueessa laitahyökkääjänä ja teki maalinkin.

Agi oli, myös pelaajana, vahva läpimurtautujatyyppi, jolla oli tekniikka hallussa.

Suomen maajoukkue pärjäsi vuonna 1912 olympialaisissa paremmin kuin koskaan. Suomi voitti silloin mm taiturimaisen Italian 3-2, ottelussa, jossa Agi teki 2-1 johtomaalin. Suomen jalkapalloilun olympiahistoriassa neljäs tila on aika uskomaton saavutus.

Hänen kohtalokseen tuli sitten kuuma seikkailijan veri, uhkarohkeus ja halu ottaa riskejä, jota kukaan muu ei uskaltaisi tehdä. Ja hän otti todella monenlaisia riskejä:
- Hänestä tuli legenda kieltolain aikana. Asenteensa lisäksi siksi, että hänellä oli niin nopeita veneitä, että tullipoliisit eivät saaneet häntä kiinni.



Hän ei ollut kova ja itsekäs, vaan seikkailu sinäänsä oli hänelle elämämtäyttymys.
- Agi oli myös suuri sankari, varsinkin Ahvenanmaan saaristossa,
jonka asukkaille hän edusti ääretöntä vapautta. Hän oli mies, joka teki mitä halusi.
- Hän joutui siksi myös istumaan vankeustuomioita pirtun salakuljetuksesta.
Häntä sanottiin pirtukuninkaaksi ja salakuljettajien kuninkaaksi. Vastapainoksi on muistettava hänen suuret palveluksensa isänmaalle:
- Hän toimi vakoojana ja tiedustelutehtävissä valtion pyynnöstä.
- Hän auttoi toisen maailmansodan aikana yli 150 juutalaista turvaan natsi-Saksasta väärennettyjen passien turvin.
Hän joutui maksamaan väärennetyistä passeista ja joutui myös kiristyksen uhriksi.
- Hän pakeni natsi-Saksan salaista poliisia, Gestapoa, ympäri Saksaa ja ympäri Eurooppaakin.
- Algoth Niskan hautajaisissa, Helsingin juutalaisen seurakunnan vanhin, piti kauniin muistopuheen ja lopetti toteamalla, että Niskan teos " Yli vihreän rajan" tulee aina olemaan Jerusalemin yliopiston kirjastossa.
Jerusalemiin on istutettu myös palmu Algothin kunniaksi.
" Joka pelastaa yhden ihmisen elämälle, saa paljotkin synnit anteeksi".
- Algoth oli kutsumukseltaan merikarhu. Hän toimi laivoilla perämiehenä.
Viimeinen laiva, jossa hän työskenteli, oli nimeltään Skuld, eli suomeksi Syyllisyys.
-Uransa huipulla Agi oli juhlien kuningas minne tahansa hän menikin.
Viron rantapatteriston konekiväärien tulesta, nopealla veneellään paenneena, hän saapui myöhemmin illalla hotelli Kämpiin, missä orkesteri alkoi heti soittaa hänen kunniakseen " En sjöman älskar havets våg". Niin he tekivät aina kun Agi ilmestyi paikalle. Hän oli seurapiirien kiistaton suosikki.

Agista on olemassa lukematon määrä tarinoita:
- Olin esiintymässä Silja Linellä Turku-Tukholma- reitillä, kun Agin historian tunteva kapteeni kutsui minut komentosillalle: " Juuri tässä kohtaa hän hyppäsi, häntä kuljettavasta laivasta, ja tuonne saareen hän ui takaa-ajajiaan."
- Ruotsin kuninkaan tullessa laivalla valtiovierailulle Presidentin linnaan, ajoi Agi veneellään, kalastajaksi naamioituneena, Helsingin kolera-altaaseen, täydessä pirtulastissa. Virkavallan huomio oli, kuninkaasta johtuen, tietysti aivan muualla.
Sen Agi oli oivaltanut ennakkoon ja purki lastinsa kuorma-autoon ja ajoi pois, kaikessa rauhassa.

Agin eräs tokaisu oli: Elämä on Seikkailua tai ei mitään!

Hänen teoistaan muodostui hiljalleen legendaarisia tarinoita, jotka levisivät kansamme pariin. Jotkut niistä elävät yhä 116 vuotta hänen syntymästään.

Lepää rauhassa Sankarimme !!!

Tervetuloa, arvoisat kutsuvieraat, tutustumaan mielenkiintoisten kanssaihmisten, värikkääseen maailmaan.

Julistan näyttelyn Sankari vai konna - avatuksi.

"Kieltolaki" -näyttelyn esittelyteksti Sokos Hotel Aleksanterissa

Algoth Niska – kuin luotu sankariksi

Menestyneitä pirtutrokareita ryhdyttiin nimittämään pirtukuninkaiksi. Todelliset suurtekijät säilyivät tuntemattomina, mutta suuri yleisö oppi tuntemaan keskikastin tekijät, uskaliaat ja uhkarohkeat seikkailijat: turkulaiset Fastin veljekset, kotkalaiset Jaatisen veljekset, porvoolaiset Alminit ja ennen kaikkea helsinkiläisen Algoth Niskan.

Viipurilaisen merikapteenin poika Algoth Niska valmistui perämieheksi ja loi uran urheilusankarina. Hän oli Suomen jalkapallomaajoukkueen jäsen ja osallistui Tukholman olympialaisiin vuonna 1912. Niska oli kohtelias herrasmies, aina tyylikkäästi pukeutunut, liiketoimissaan nopea, ovela ja häikäilemätönkin.

Algoth ”Agi” Niska oli kuitenkin ennen kaikkea seikkailija, jolle raha oli salakuljetuksessa mukava sivutuote. Hän oli mies, joka osasi kertoa tarinoita ja hurmata. Niinpä hänen tarinansa kieltolain aikaisista puuhista ovat jääneet elämään. Niskan legendaarista mainetta rakensivat hänen kirjoittamansa vauhdikkaat muistelmakirjat. Tosin tarinoiden todenperäisyys voi joskus olla kyseenalainen.

Uskallusta ja kekseliäisyyttä Agi Niskalta ei ainakaan puuttunut. Siitä kertovat mm. seuraavat tarinat:
”Ruotsin kuningas Kustaa V oli valtiovierailulla Suomessa. Samaan aikaan Algoth Niska oli saanut pirtutilauksen ja tavara piti toimittaa tilaajan varastoon keskelle kaupunkia. Kun kuninkaallinen laiva kiinnittyi Kauppatorin rantaan kansan hurratessa ja soittokunnan soittaessa, ajeli Niska kalastajaveneensä Kolera-altaaseen ja kiinnittyi laituriin. Poliisit seurasivat kuninkaan maihinnousua, jolloin kenenkään häiritsemättä kalastajaveneestä nostettiin kalalaatikoita odottavaan kuorma-autoon.”

Jos seuraava tarina pitää paikkaansa, Niska sai kerran jopa tulliveneen hinaamaan veneensä Helsinkiin:
”Juhannuksen alla Niska oli hakemassa lastia pirtulaivalta Söderskärin eteläpuolelta. Paluumatkalla hänellä oli veneensä perässä kuusi täyttä pirtutorpedoa. Lähellä rantaa näkyi yksi tullin vartioaluksista, pienehkö höyrylaiva, mutta Niskaa ei huolettanut, sillä siihen aikaan torpedot eivät olleet vielä yleisesti tunnettuja ja koko lastin saattaisi irrottaa helposti. Yhtäkkiä Niskan veneen moottori alkoi yskiä ja pysähtyi sitten kokonaan. Perässähinattavat torpedot alkoivat painua kohti pohjaa kuin ankkurit.

”Hyvää päivää kapteeni Niska”, sanoi tuttu tullikapteeni höyrylaivasta, joka oli ajatunut Niskan veneen viereen. ”Minusta tuntuu, että kapteeni on juhannusviinoja hakemassa, vai kuinka”, hän jatkoi. Niska kertoi tullikapteenille, että näin oli ollut tarkoitus, mutta moottori oli pysähtynyt. Tullikapteeni halusi tarkistaa oliko veneessä pirtua, eikä ollut muuta kuin pullo whiskyä. Ystävällinen tullikapteeni tarjoutui sitten hinaamaan Niskan rikkoontuneen veneen Helsinkiin. ”Siinä minä menin, tullilaivan hinauksessa ja perässäni 2520 litraa pirtua”.

Tullipäällysmies Kari Koskinen, joka oli Algoth Niskan kanssa useasti tekemisssä kieltolain aikana kertoi, kuinka kerran vuonna 1929 sattui Niskan kanssa samaan ravintolaan Turussa. Suurieleisenä miehenä Niska tarjoutui maksamaan myös tullimiehen laskun. ”Merellä me tapellaan, mutta täällä ollaan ystäviä”, totesi Niska Koskiselle.

Niskan viimeinen suuri salakuljetuskeikka päättyi epäonnistumiseen. 12.3.1930 Ruotsin poliisi löysi 21 000 litraa pirtua veneestä Sundskärin luona, ja Niska pidätettiin.


Dannyn isoäiti | Syntyi 11.9.1896, kuoli 23.5.1981

Kansallisoopperan kapellimestarin tytär

Magda oli Kansallisoopperamme kapellimestarin Hans Sigmund Aufrichtigin tytär. Hans syntyi Prahassa 5. syykuuta vuonna 1869. Hän avioitui 1. toukokuuta 1894 Augusta Amalia Erikssonin kanssa.

Heidän tyttärensä, myöhemmin musiikkipedagogi ja musiikinopettaja, Madga Aufrichtig syntyi Vaasassa 11.9.1896. Varhaisesta nuoruudestaan asti hän harrasti musiikkia opiskellen laulua useiden opettajien johdolla niin Suomessa kuin Ruotsissa ja Saksassakin. Musiikkiteoriaa hän opiskeli professori Leevi Madetojan johdolla. Alkuaikoina Magda Johanna soitti pianoa myös elokuvateattereissa. Siihen aikaan fimeissä ei vielä ollut ääntä, joten tarvittiin elävää musiikia.

Hans Aufrichtig, Suomen Kansallisoopperan kapellimestari, on Magda Aufrichtigin isä.

Saatuaan Vaasassa koulunkäyntinsä päätökseen hän muutti Helsinkiin, missä hän mm. esiintyi solistina Ruotsalaisessa teatterissa ja Suomalaisessa oopperassa. Vuonna 1928 hän muutti Poriin ja työskenteli siellä Porin Teatterin ja Työväenyhdistyksen teatterin kapellimestarina. Vuodesta 1942 Magda Johanna oli suomalaisen yhteislyseon- ja vuodesta 1949 ruotsalaisen yhteiskoulun opettaja aina eläkkeelle siirtymiseensä saakka.

Magda Johannan pääasiallisena työnä oli kuitenkin laulun- ja pianonsoiton yksityisopetus, jolle hän oli hyvin omistautunut. Tätä kuvastaa hyvin, että hän antoi yksityisopetusta niin kauan kuin vuoteen 1972 eli 75-ikävuoteen asti, jolloin hän muutti takaisin Helsinkiin.

Musiikinopettaja Magda Johanna Aufrichtig kuoli 23. toukokuuta 1981 Helsingissä 84 vuoden ikäisenä.


Dannyn isä

Dannyn isä Pentti Lipsanen oli Parolassa 1940 hävittäjäkurssilla Lentorykmentti 2:n huoltopäällikkönä silloin. Kuvassa vasemmalta oikealle: Vuorimaa, Lipsanen ja Visapää. Tiedot sekä kuvan käyttöömme antoi Majuri Pekka Korhonen Suomen Ilmavoimista.

Dannyn äiti ja isä avioituivat Vanha-lahden kartanossa kesällä 1941.

Dannyn äiti | Syntyi 11.6.1918

"Aluksi Algoth Niskan tytär, sittemmin Dannyn äiti"

Magda Ester Cecilia os. Niska syntyi 11. kesäkuuta 1918 Helsingissä. Magdan isä antoi tyttärelleen lempinimen "Kickan", mutta hänen ystävänsä kutsuivat Magdaa nimellä "Magi".

Magda syntyi Algoth Johannes Niskan ja Magda Johanna os. Aufrichtigin perheeseen ainoana lapsena.
Algothin perhe asui vuodesta 1920 alkaen Hampurin lähistöllä Bad Nauheimissa, vuokra-asunnossa.
Perheen palattua Saksasta takaisin Suomeen oli edessä muutto Helsingin Katajanokalle. Magda Johanna ehti asua Helsingissä vain muutaman vuoden, kunnes avioeron myötä hän muutti tyttärensä Magdan kanssa Poriin vuonna 1928.

Porin ensimmäinen naislentäjä!

Koulunsa Magda eli Kickan kävi Porissa ja hän kirjoitti itsenä ylioppilaaksi Björneborgs Svenska Samskolanista vuonna 1938.

Avioliiton hän sitoi Raumalla Vanha-Lahden kartanossa juhannuksena vuonna 1941 porilaisen Pentti Lipsasen kanssa. Pariskunta sai kaksi lasta. Ilkka syntyi 24.9.1942 ja Pekka 29.1.1945. Eroon pariskunta päätyi 10.5.1949.

Työuransa Magda Lipsanen aloitti Porissa Rosenlewin palveluksessa, jossa hän ei kuitenkaan ehtinyt työskennellä kovin kauan; kevään koittaessa näyttelijäntyö ja teatteri kutsui. Vuosi oli 1948 ja paikka Porin teatteri. Pesti jatkui aina kevääseen 1950 asti.

Magda muutti vuonna 1951 Helsinkiin. Tuolloin hän työskenteli Urheilutarpeita Oy:n ja myöhemmin Torsa Oy:n palveluksessa. 17.7.1953 hän avioitui prokuristi Carl-Erik Regnellin kanssa. Eroon päädyttiin 5.2.1970.

Magda siirtyi Keskuskauppakamarin palvelukseen vuonna 1962, jossa hän eteni toimistopäällikön virkaan saakka. Hän työskenteli siellä eläkeikäänsä asti vuoteen 1983.

Vuonna 1955 varatuomari Sakari Yrjönen, syntynyt Vehkalahdella, tuli Keskuskauppakamarin palvelukseen asiamieheksi. 4.3.1965 hänestä tuli KKK:n toimitusjohtaja. Myöhemmin hänet nimitettiin Ranskan pääkonsuliksi. Magda ja Sakari Yrjönen vihittiin 21.8.1981.Yrjönen siirtyi eläkkeelle vuonna 1985 ja kuoli Espoossa 10.09.2001.

"Kickan" on ollut koko elämänsä ajan harvinaisen kaunis, tyylikäs, urheilullinen, seurallinen ja rakastettu nainen. Nuoruudessaan Magda harrasti purjelentoa. SM-uimahypyissä hän sijoittui hienosti toiseksi ponkaisten SM-hopeaan. Lisäksi hän pelasi jääpallomaalivahtina Porin Jääpalloilijoissa. Muista harrastuksista mainittakoon matkailu, kirjallisuuden lukeminen, ristisanatehtävien ratkominen, uiminen ja autoilu.



Toinen kuva oikealta: Sakari ja Magda Yrjönen 1988. Oikeanpuoleisin kuva: Dannyn äidin 70-vuotisjuhlilla.

Kun Magda on kuvaillut elämänsä sisältöä ystävilleen, hänellä on ollut tapana sanoa, että hän oli aluksi koko elämänsä ollut Algoth Niskan tytär ja sittemmin Dannyn äiti.

Lue tästä uutinen 10.6.2008 "Hyväntuulinen 90-vuotias"