Gone Girl

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gone Girl
Ohjaaja David Fincher
Käsikirjoittaja Gillian Flynn
Perustuu Gillian Flynnin romaaniin Kiltti tyttö
Tuottaja Leslie Dixon
Bruna Papandrea
Reese Witherspoon
Ceán Chaffin
Säveltäjä Trent Reznor
Atticus Ross
Kuvaaja Jeff Cronenweth
Leikkaaja Kirk Baxter
Angus Wall
Tuotantosuunnittelija Donald Graham Burt
Pääosat Ben Affleck
Rosamund Pike
Neil Patrick Harris
Tyler Perry
Carrie Coon
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö 20th Century Fox
Levittäjä InterCom
Netflix
Xfinity Streampix
Ensi-ilta 26. syyskuuta 2014
(New Yorkin elokuvajuhlat)
Suomi 3. lokakuuta 2014
Kesto 149 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 61 000 000 dollaria[1]
Tuotto 356 450 000 dollaria[1]
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Gone Girl on vuonna 2014 ensi-iltansa saanut David Fincherin ohjaama jännityselokuva. Se perustuu Gillian Flynnin samannimiseen romaaniin vuodelta 2012. Flynn myös käsikirjoitti elokuvan. Sen pääosissa ovat Ben Affleck, Rosamund Pike, Neil Patrick Harris, Tyler Perry ja Carrie Coon. Flynnin mukaan elokuva eroaa romaanista osittain ja tarina on jäsennelty elokuvassa eri tavalla.[2]

Elokuvan ensi-ilta oli New Yorkin elokuvajuhlilla 8. syyskuuta 2014. Yhdysvalloissa ja Suomessa ensi-ilta oli 3. lokakuuta 2014.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viidentenä hääpäivänään Nick Dunne (Ben Affleck) palaa kotiin ja huomaa, että hänen vaimonsa Amy Elliott-Dunne (Rosamund Pike) on kadonnut. Amyn katoaminen saa median huomion ja Nickin epäilyttävä käytös sekä valehtelu avioliitostaan saa median ja ihmiset syyttämään häntä vaimonsa murhasta. Takaumakohtauksessa Amy kertoo heidän avioliitostaan, joka oli ollut alussa onnellinen kunnes he molemmat menettivät työnsä ja Amyn täytyi muuttaa New Yorkista Nickin kotikaupunkiin North Carthageen, Missourin osavaltioon. Nickistä on tullut laiska, etäinen ja uskoton Amyä kohtaan. Rikoskomisario Rhonda Boney (Kim Dickens) pitää epäilyttävänä, miten vähän Nick tietää vaimonsa arkielämästä mukaan lukien tietämättömyys Amyn raskaudesta. Boney löytää myös todisteita taloudellisista ongelmista ja todisteen siitä, että Amy on yrittänyt ostaa aseen. Kun tämä todiste huutaa Nickin syyllisyyttä hänestä tulee pääepäilty.

Paljastuu, että Amy onkin elossa ja lavastanut murhansa kostonaan Nickille. Kehnosti pesty veri keittiön lattialla, veriroiskeet ja rikkoutunut sohvapöytä ovat kaikki Amyn tekosia katoamisaamulta, ja yritys saada Nick näyttämään hänen tappajaltaan. Amy on myös esittänyt ystävää raskaana olevalle naapurilleen, jonka virtsaa Amy on käyttänyt todentaakseen raskauden. Muodonmuutoksen tehnyt Amy piileksii kaukaisessa motellissa ja uskoo Nickin saavan kuolemantuomion tapostaan.

Amyn suunnitelma näyttää toimivan, mutta hänet ryöstetään motellissa. Hänelle jää vain pakoauto, eikä hänellä ole nukkumapaikkaa. Hän soittaa entiselle poikaystävälleen Desi Collingsille (Neil Patrick Harris), jota vastaan Amy on hakenut lähestymiskiellon vuosia aikaisemmin. Amy tunnustaa Desille olevansa pakomatkalla, koska pelkää Nickiä kuollakseen. Desi uskoo vihdoin voittaneensa Amyn sydämen ja antaa Amyn jäädä luksuskartanoonsa.

Nick löytää todisteen Amyn juonesta häntä vastaan ja saa siskonsa Margon (Carrie Coon) uskomaan syyttömyyteensä. Kun media jatkaa Nickin syyttämistä, sisarukset palkkaavat kuuluisan asianajajan Tanner Boltin (Tyler Perry), joka auttaa Nickiä esiintymään julkisuudessa. Kun Nickin entinen oppilas Andie (Emily Ratajkowski) paljastaa hänen ja Nickin vuoden pituisen suhteen, Nick esiintyy talk-show’ssa ja kertoo oman puolensa tarinasta. Hän pyytää anteeksi virheitään aviopuolisona ja vakuuttaa, että haluaa vain Amyn takaisin kotiin. Hänen tarinansa on tarpeeksi vakuuttava ja median kanta ja Amyn tunteet Nickiä kohtaan muuttuvat.

Amy suunnittelee pakoa kartanosta ja esittää valvontakameroille Desin raiskanneen hänet ja levittää päälleen punaviiniä. Seuraavana päivänä Amy viettelee Desin ja viiltää tämän kaulan auki kesken seksin. Amyn palaa kotiin yltä päältä veressä talon ympärillä parveilevan median edessä. Amy kertoo sairaalassa Desin kidnapanneen hänet ja raiskanneen häntä puhdistaen näin Nickin maineen. Tanner ei voi enää auttaa Nickiä, ja Boneyn epäilyksistä huolimatta Amyn tarina saa laajaa sympatiaa ja poliisi uskoo jutun selvinneen.

Kotona Amy keskustelee Nickin kanssa suihkussa, jotta Nick ei voisi äänittää heidän keskusteluaan. Amy myöntää Desin murhan ja kertoo syyn paluuseensa. Nähtyään tv-haastattelussa rakastamansa Nickin, miehen, jonka kanssa meni naimisiin, hän tajusi haluavansa Nickin olevan se ihminen taas. Nick aikoo jättää Amyn ja paljastaa tämän valheet.

Ennen televisiohaastattelua Amy paljastaa käyttäneensä Nickin varastoitua spermaa ja olevan raskaana. Nick reagoi väkivaltaisesti lyöden Amyn vasten seinää, mutta kokee silti vastuuta lasta kohtaan. Vasten siskonsa yrityksiä, Nick päättää jäädä asumaan Amyn kanssa ja he julkistavat haastattelussa odottavansa lasta.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Ben Affleck  Nick Dunne, baarin omistaja  
 Rosamund Pike  Amy Elliott-Dunne, Nickin kadonnut vaimo  
 Neil Patrick Harris  Desi Collings, Amyn ex-poikaystävä  
 Tyler Perry  Tanner Bolt, Nickin asianajaja  
 Carrie Coon  Margo Dunne, Nickin sisko ja baarin toinen omistaja  
 Kim Dickens  Rhonda Boney, rikoskomisario  
 Patrick Fugit  Jim Gilpin  
 Casey Wilson  Noelle Hawthorne, Nickin ja Amyn naapuri  
 Missi Pyle  Ellen Abbott, tv-juontaja  
 Sela Ward  Sharon Schieber, tv-juontaja  
 Emily Ratajkowski  Andie Hardy  
 Kathleen Rose Perkins  Shawna Kelly  
 Lisa Banes  Marybeth Elliott, Amyn äiti  
 David Clennon  Rand Elliott, Amyn isä  
 Scoot McNairy  Tommy O'Hara, Amyn opiskelukaveri  
 Boyd Holbrook  Jeff  
 Lola Kirke  Greta  
 Cyd Strittmatter  Maureen Dunne, Nickin ja Margon äiti  
 Leonard Kelly-Young  Bill Dunne, Nickin ja Margon isä  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva tuotti ensi-iltaviikonloppunaan maailmanlaajuisesti yli 62 miljoonaa dollaria. Se on David Fincherin paras avaustulos.[3] Suomessa elokuva oli ensi-iltaviikonloppuna kolmanneksi katsotuin, edellä suomalaiselokuvat Mielensäpahoittaja ja Vadelmavenepakolainen.[4]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dome
Aki Lehti
4.5/5 tähteä [5]
Filmitähti
Ursula Borg
4/5 tähteä [6]
Film-O-Holic
Emmi Koivumäki
4/5 tähteä [7]
Helsingin Sanomat
Anne Möttölä
4/5 tähteä [8]
Iltalehti
Tuomas Riskala
4/5 tähteä [9]
Ilta-Sanomat
Tarmo Poussu
4/5 tähteä [10]
Me Naiset
Siru Valleala
4/5 tähteä [11]
MTV
Minna Karila
3.5/5 tähteä [12]
V2
Jari Tapani Peltonen
5/5 tähteä [13]

Elokuva on saanut kriitikoilta positiivisen vastaanoton. Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 249 arvostelun perusteella laskettuna kriitikoiden arvosteluista 88 prosenttia oli positiivisia.[14]

Dome-sivuston Aki Lehti kirjoittaa, että ”elokuvan todellinen tähti on Rosamund Pike, jonka ääripäistä toiseen heittelevien tunteiden ilmaisu on mykistävän hienoa. Hänen suloisen viaton, rakastunut, kiimainen, täynnä vihaa oleva ja jopa täysin sekopäinen Amynsa on monipuolisuudessaan Oscarin arvoinen suoritus”.[5] Helsingin Sanomien Anne Möttölän mukaan Piken jääblondi tekisi Alfred Hitchcockinkin kateelliseksi.[8]

Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja ehdokkuudet
Palkinto Kategoria Ehdokas Tulos
Oscar[15] Naispääosa Rosamund Pike Ehdokkuus
Golden Globe[16] Naispääosa draamaelokuvassa Rosamund Pike Ehdokkuus
Ohjaus David Fincher Ehdokkuus
Käsikirjoitus Gillian Flynn Ehdokkuus
Musiikki Trent Reznor & Atticus Ross Ehdokkuus
Bafta[17] Naispääosa Rosamund Pike Ehdokkuus
Sovitettu käsikirjoitus Gillian Flynn Ehdokkuus
Screen Actors Guild Awards[18] Naispääosa Rosamund Pike Ehdokkuus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Gone Girl Box Office Mojo. Viitattu 3.10.2014. (englanniksi)
  2. Adler, Jordan: Gone Girl Author Says The Film Adaptation Will Deviate From The Book We Got This Covered. 8.1.2014. Viitattu 1.7.2014. (englanniksi)
  3. McClintock, Pamela: Box Office Final: David Fincher's 'Gone Girl' Narrowly Beats 'Annabelle' With $37.5M The Hollywood Reporter. 6.10.2014. Viitattu 7.10.2014.
  4. Suomen TOP 10 -elokuvat 40/2014: Oliko Ben Affleckista rökittämään Mielensäpahoittaja? dome.fi. 6.10.2014. Viitattu 7.10.2014.
  5. a b Lehti, Aki: Gone Girl on Fight Club -ohjaaja David Fincherin paras elokuva vuosikausiin 2.10.2014. Dome.fi. Viitattu 3.10.2014.
  6. Borg, Ursula: Gone Girl - Täydellisesti kiristyvä vaijeri 2.10.2014. Filmitähti. Arkistoitu 6.10.2014. Viitattu 3.10.2014.
  7. Koivumäki, Emmi: Särkynyt peili 3.10.2014. Film-O-Holic. Viitattu 3.10.2014.
  8. a b Möttölä, Anne: Fight Club -ohjaajan taiturimainen rikoselokuva esittelee jääblondin, jota Hitchcockin kadehtisi 2.10.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 3.10.2014.
  9. Riskala, Tuomas: Nainen katoaa 2.10.2014. Iltalehti. Viitattu 3.10.2014.
  10. Poussu, Tarmo: Gone Girl - lue IS:n arvio elokuvasta 3.10.2014. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 6.10.2014. Viitattu 3.10.2014.
  11. Valleala, Siru: Kiltti tyttö -hittiromaanista syntyi loistotrilleri Gone Girl 3.10.2014. Me Naiset. Viitattu 5.10.2014.
  12. Karila, Minna: Gone Girl 2.10.2014. MTV3. Arkistoitu 7.10.2014. Viitattu 3.10.2014.
  13. Peltonen, Tapani Jari: Gone Girl 3.10.2014. V2.fi. Viitattu 5.10.2014.
  14. Gone Girl Rotten Tomatoes. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
  15. ‘Birdman,’ ‘Grand Budapest Hotel’ Top Oscar Nominees Variety. 15.1.2015. Viitattu 16.1.2015. (englanniksi)
  16. HFPA: 2015 Golden Globe Nominations goldenglobes.com. 11.12.2014. Arkistoitu 2.2.2015. Viitattu 11.12.2014. (englanniksi)
  17. Film in 2015 BAFTA Awards. Viitattu 8.2.2015. (englanniksi)
  18. Screen Actors Guild: Nominees Announced for the 21st Annual Screen Actors Guild Awards® sagawards.org. 10.12.2014. Arkistoitu 14.12.2014. Viitattu 11.12.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gone Girl.